Asiakaspalvelua ja patteriauton oireita

Kävin tässä eräänä päivänä kaupungissa sijaitsevassa ruokakaupassa, ostamassa apetta, mitä on ajoittain villin vinkeää ja suotavaakin, tunkea naama - aukosta tupaan kestääkseen jollain tavalla kuosissa ja toimintavalamiina.

Kerättyäni ostokset, suuntasin kassalle, jossa ei sillä hetkellä ollut muita asiakkaita, tervehdin kassalla ollutta miesmyyjää/-kassaa ja samalla tyhjensin korin sisällön hihnalle. Mies ei vastannut tervehdykseen, oli kulumat kurtussa, piippaili ostokset kassasta läpi ja nakkeli niitä vähän kuin heitellen kassan toiseen päähän. Katselin puuhaa ja tuumin mielessäni, että onkohan kyseinen ”Mauri Myrkynniellyt” paikalla ollenkaan vai onko niin suuri ketutus päällä, että mopo tempoo. Vai oisko tuluppa kastunu...

Oli ilimeisesti sammunut asiakkaalle näkyvä näyttö, kun siinä ei näkynyt mitään toimintaa. Noo sitä sattuu, ajattelin ja tungin pankkikorttia maksuvälineeseen. Naputtelin maksun suoritetuksi ja uottelin, että viereinen mylly pykäsee kuitin pihoille. Niin tekikin, mutta Maukkis kassalta nappasi ostokuitin, rutisteli sen ja nakkasi roskiin. Tuumasin, että olisin ottanut kuitin mukaani, johon ”KassaMauri” ärähti tylysti ”olisit sanonut, että otat sen”, katsoen minua enemmän kuin kiukkuisesti. Tulosti uuden, kun pyysin ja nakkasi sen siihen mihin ostoksetkin, se laskeutui hienosti leijuen kassan pöydän pinnalle. Samaa tyyliä jatkui seuraavan asiakkaan kohdalla, huomioin tämän, kun pakkasin ostokseni pussukkaan ja poistuin morjenstellen pois, saamatta vastausta, mikä ei yllättänyt.

Joo... Sen toki ymmärtää, että aina ei voi olla iloisen aurinkoisella tuulella ja palvelualttiina tai edes sinnepäin. Mutta jos noin pahasti asiakkaiden edessä alkaa tökkiä, niin kannattaisi välillä männä vaikka varastolle painimaan banaanilaatikoiden ja maitopurkkien kanssa tai ulos pomppimaan ihan muuten vaan pitkin lähintä nurmikenttää. Yhtään ei haittaa, jos immeiset kahtoovat, sen ne tekköö kassallaolollekin. Näihin kiukkuisiin ja suureen ketutukseen uppoutuneisiin, aavistuksen ylimielisin elkein puuhaaviin asiakasosaaviin kuninkaisiin törmää onneksi harvoin ja niin pitääkin olla. On aika huono kokemus asiakkaalle moinen elvistely ja oman tuskaisen parahuksensa ohjaaminen asiakkaisiin, tällä kyllä varmistaa sen, että se immeine ei siihen kauppaan astu tai missä sen säkenöivän voiman omaavan asiakaspalvelijan kohtaakaan. Minua tilanne ei laittanut hyppimään seinille tai kiskomaan sälliä tukasta pitkin kaupan lattiaa, olin aikeissani tarjota Maukkikselle ostamistani banaaneista yhden ja sanonut että syöhän tämä kun kerkiit, taitaa olla verensokeri alhaalla. Vaan en tarjonnut, söin sen itse.

Suht paljon on toisinpäin, että asiakkaat kuittailevat, viisastelevat, arvostelevat ja ovat muutenkin töykeitä kassalla, näitä on saanut lukea useasti kassalla olijan näkökulmasta. Siinä tulee vain hyvin esille, miten käytöstavat ovat hukassa ja kenties jokin riivaajan sukuinen on sukeltanut korvasta asiakkaan nuppiin sotkemaan sen pieneksi jääneen herneen kimpoilurataa niin, että suu alakaa suoltamaan älyttömyyksiä ja saa käyttäytymään tökerösti. Se vaatii kassalla olijalta pitkää pinnaa ja hyvää tuuletusta.

Nyt on ollut ulukomailta käsin muutamia juttuja sähköutoista, joissa auto on ottanut ohjat omiin käsiin ja kuskista on tullut matkustaja. Voee ei! Englannisssa kesken ajon kiessi oli nakkassut ovet lukkoon ja ei reagoinut jarrujen polokemissee millään lailla. Vauhti oli onneksi vain 50km/h, mutta on sitä siinäkii. Kuski joutui luikkimaan useiden punaisilla valoilla olleiden risteysten ohi, onneksi osumatta minnekkää ja samoin muun liikenteen seassa. Vihdoin polliisit löysivät auton ja pakottivat sen eteen ajamalla pysähtymmää. Paikalle saapui myös automerkin edustaja, joka tulosti vikalistan biilistä bihalle ja sillähän oli mittaa, vikaa vian perään.

Aattele ku tuommone sattus omale kohale...Käyt kaupassa ja hyppeet autoo ja ku oot saanu vauhin sopivaksi ja ilimeen maireaksi, niin kotsa ottaakii ohjat kässii ja männöö kotia kaikkien mehtäteiden kautta, mitä löytyy sadan kilumetrin sätteelä, osan takaperin, törmäilemätä, kiihytellen ja soittaa pakolla rajua punkkia radiosta liki täysilä ja jossai vaiheessa viskoo ratin ulos, eehä se tarvij sitä..

Kunnes patterit ovat loppu. Mut olispahan vilikas kauppareissu.

Näihin kuviin ja tunnelmiin!