Hämähäkkinaisen suudelma

Manuel Puig: TEOS, 2009 
Suomeksi: Tarja Härkönen

Argentiinalainen kirjailija Manuel Puig julkaisi kirjan jo 1976 ja siitä tuli nopeasti espanjankielisen kirjallisuuden klassikko. Siitä tehtiin ansiokas elokuva ja näyttämösovitus jo 1985.

Suomeksi kirja julkaistiin vasta 2009. Vaikka se ei uutuuskirja olekaan, se kannattaa ehdottomasti lukea sen aivan poikkeuksellisen tyylillisen rakenteenkin takia. Pelkkään monipolviseen dialogiin perustuvana kirja on ainutlaatuinen työ eikä vastaavaa rakennetta ole toista nykyaikaisessa kirjallisuudessa. Kahta päähenkilöä, Molinaa ja Valentínia, kirjailija ei kuvaile ulkoisesti mitenkään, vaan jättää lukijan mielikuvitukselle tilaa. Heidän sisäinen olemuksensa ja tuntonsa tulevat esiin keskustelujen  ja kummankin ajatusten myötä.

Puig vie lukijan Juan Perónin itsevaltaisen hallituskauden aikaisen argentiinalaisen vankilan selliin. Molina on homoseksuaali, mutta tuomittu vankeuteen alaikäiseen poikaan sekaantumisesta. Valentín on vastavallankumouksellinen, jolta viranomaiset haluavat saada tietoja vastapuolen muista jäsenistä. Molinalle on tehty selväksi, että hän voisi päästä ehdonalaiseen, jos saisi Valentínilta haluttuja tietoja.

Aluksi Molinan ja Valentínin välillä on vahvoja erimielisyyksiä suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen, väkivaltaan ja sukulaisiin varsinkin äitiin. Molina on ollut innokas elokuvissa kävijä ja ajankuluksi hän alkaa kertoa niitä Valentínille. Aluksi Valentín suhtautuu varauksella kerrontaan ja tekee Molinaa ärsyttäviä kommentteja. Kerronta keskeytyy monesti näiden takia tai kun sellissä pitää nukkua. Lukija suorastaan toivoo, että Molina taas jatkaisi tarinointia. Viidestä elokuvasta ainakin ’Kissaihmisiä’, ’Yö voodoo-saarella’ ja ’Rakkauden silmin’ ovat oikeita. Lisäksi kirjan lopussa on elokuva, mitä seurataan kidutusta kärsineen Valentínin unihoureissa.

Oman lisänsä tarinaan tuo vankilan ruoka, jolla aiheutetaan sekä Molinalle vahingossa että Valentínille tahallisesti paha ripuli. Johdon tarkoituksena on, että Valentín sairaana uskoutuisi Molinalle vallankumouksellisista asioista. Miehet alkavat ymmärtää toistensa elintapoja ja taustoja ja tapahtuu lähenemistä puolin ja toisin.

Puig ujuttaa viihteelliseen kerrontaan laajoja alaviitteitä, joissa hän Freudiin ja moniin muihin tutkijoihin viitaten selvittää homoseksuaalisuuden syitä ja olemusta. Onpa mukana jopa yksi aivan fiktiivinen tanskalainen tutkija. Nämä alaviitteetkin ovat yllättävän hyvää luettavaa pääjutun ohessa. Pidän kirjaa lukukokemuslöytönä. Suomentaja on lisännyt loppuun laajahkon katsauksen Puigiin.

Risto Lindholm, lukija