Hörinää, hyrinää ja jyrinää
– Käsittääkseni tästä autosta ei puutu yhtään osaa, uskaltaa Martti Huopalainen otaksua vuoden 1956 vuosimallin Cadillac Fleetwood Sixty Special autostaan. Huopalaisen pariskunta Martti ja Sanna käyttävät perheen harrasteautoa niin sanotusti jokapäiväiseen liikkumiseen. Caddy ei ole museorekisterissä, mutta eipä sillä silti ajeta kuin kesäaikaan.
Martti Huopalaisen arvion mukaan Rantasalmella on niin sanottuja amerikanrautoja harrasteautoina parikymmentä kappaletta. Osan hän uskoo piileksivän omistajansa autotallissa ”projektina”. Martti ja Sanna Huopalaisen meripihkan värinen kaunistus on liikkunut Kolkonpään maisemissa kuusi vuotta. Auton alkuperäinen väri on ollut tummanpunainen. Martin mukaan auto vastaa maalipintaa lukuun ottamatta 67 vuotta sitten autoliikkeestä ulos myytyä tuotetta. Kuluvia osia on tietysti vaihdettu matkan varrella useamman kerran. Mutta ihme ja kumma: autosta ei ole jäänyt matkan varrelle edes yhtään kromilistan pätkää, saati muuta kokonaisuuteen kuuluvaa osaa.
– Vanhoihin autoihin ja moottoripyöriin on saatavissa varaosia ja vikoja on helppo korjata itse. Se on yksi puoli harrasteautoilun ja vanhojen moottoripyörien viehätystä, Martti sanoo.
Hänen oma harrastuksensa alkoi jo nuorena poikana, heti kun ajokortti tuli taskuun. Nyt ikää on 50 ja kotona Caddyn lisäksi 27-vuotias Boss Hoss moottoripyörä. Kevääseen asti hupikäytössä oli toinenkin pyörä, varsinainen erikoisuus niin näöltään kuin luonteeltaan. Moottoripyörä oli ”Burley”, mikä itse asiassa oli 1200 kuutioinen Buell. Moottoripyöriin vihkiytymättömille kerrottakoon, että tämän Buell-merkkisen moottoripyörän runko oli muutettu Suomessa alusta loppuun uusiksi, eikä lopputulos taatusti muistuttanut tehdasvalmistetta. Boss Hossin Martti hommasi, jotta moottoripyöräily ei pääse unohtumaan. Lisäksi merkki on Suomessa melko harvinainen, mikä passaa erikoisista tykkäävälle motoristille.
– Tämän pyörän ajattelin laittaa museorekisteriin, kunhan vaihdan muutettuja osia alkuperäiseksi. Pääkallokoristeet ei kuulu aitoon pyörään, ja nykyiset peilit ovat lähinnä koristeena, omistaja moittii.
Boss Hoss hörähtää käyntiin kuin veekasi, ja äänen paljastama 5,7 litran V8-moottori on yksi tekijä, jolla ”pomo” eroaa muista kahden pyörän koneista. Iso pyörä on iso massaltaankin; Martti tunnustaa että 550 kilon möhkäle on parasta parkkeerata kerralla.
Kone käyntiin ja suuntana…
Huopalaisten Cadillacille kertyy vuosittain kilometrejä noin parituhatta. Martti myöntää, että kenenkään rahapussi ei kestäisi tämän auton käyttöä tavallisessa ajossa.
– Vanhan auton pitäminen ajokunnossa on itse asiassa aika ekologista. Tällä ajetaan vain vähän, ja kun tätä autoa ei ole romutettu, ei tilalle ole tarvinnut tehdä uutta, hän puntaroi.
Huopalaisten kesäauto ei ole ollut maantiennielijä edes ennen nykykäyttöön päätymistään; amerikanraudan mittarissa on noin 50 000 mailia, eli 85 000 kilometriä. Martti laskee huvikseen, paljonko siitä kertyisi vuosiajoa, ja laskuri näyttää noin 1200 km.
Huopalaiset käyvät harrasteautollaan lähiseudun autotapahtumissa, valtakunnallisen Cadillac –clubin CCOF:n ja Savonlinnan paikalliskerhon ACDC:n kokoontumissa ja ajelevat autollaan joskus myös työmatkaa tai kauppareissun. Tänä kesänä auto ja kuljettajat suuntasivat ainakin kesäkuussa Lahteen Classic Motor Show tapahtumaan ja myöhemmin kesällä Ruotsin puolelle Västeråsiin pohjoismaiseen Summer Meet- tapahtumaan.
