Hyttysten ininää ja fillarivarkaita!

Ai mahoton! Kesä ja kärpäsiä! Näinhän sitä tuumaillaan, kun kesä on jo aivan nurkan takana, kuhan pakkasilta joutaa. Harva kuitenkin nuista kärpäsistä ja hyttysistä riemastuu. Silti niitä on siedettävä, kuuluuhan ne Suomen kesään. Kuin myös ampiaiset ja punkit, joiden puremat ja pistot tekevät rumaa jälkeä ja pitkäkestoista kipuilua ja allergisia reaktioita.

Kaupat pursuavat monenmoista hyttysansaa, voidetta, aerosolipullossa hyttysmyrkkyä ym. Kuitenkin niinden tolokuton käyttö ja iholle lutraaminen pitkän päälle, tuskin on hyvä asia, vaikka niiden koostumukset ovatkin sellaisia, että niitä voi huoletta käyttää. Liika on kuitenkin liikaa. Niin hyttysenkin mielestä. Ne kun aikansa maiskuttelevat hyttysmömmöllä vuorattua ihoa, niin kyllä niiden näkymättömien korvien välissä alkaa vihellys käydä ja lento on horjuvaa ja lopulta hengen vievää akrobatiaa. Ja tokkiisa, voihan niilläkin olla lajitovereita, jotka imppaavat ja vetävät vaikka mitä kamaa ja lopputuloksena naureskelevat röyhtäillen heille ilimaisina saatavina, runsaina annoksina vaikka mitä kuulaa turvottavaa, ininään kierroksia lisääviä aineosia. Porukalla kiskovat jossain rantakala illassa isoja määriä ihoilta kamaa ja lentävät sitten majoilleen huilimaan roppa vipeltäen. Aamulla kehuvat toisilleen, miten oli ärreet kinkerit ja kylläpäs on kuula jumissa, mutta kivaa oli. Ja illalla uudestaan.

Se on valtava määrä, miten paljon kesän aikana käytetään erilaisia iholle levitettäviä hyttyskarkotteita ja muita tuotteita. Vaan onhan se hyvä että niitä on, kyllä se itikoiden syötävänä oleminenkin on aika rassaavaa ja jopa hermostuttavaa.

Kesän kynnyksellä myös polkupyörävarkaudet lisääntyvät tasaisesti. Polkupyöriin ja niiden tarvikkeisiin liittyviä ilmoituksia tehdään vuosittain poliisille n. 20 000 ilmoitusta. Herää kysymys, minne kaikki fillarit ja tarvikkeet sitten joutuvat. Iso osa niistä päätyy nettikauppaan ja sitä kautta varkaasta bisnesmieheksi muuttuneet varastelijat, käärivät cha cha chaan tahdissa kenties, sievoiset summat rahaa. Pojjaat niillä rahoilla ostavat sitten kait itselleen kunnon fillarin; on akkukäyttöinen, lesot peilit, satulakin käy hanurille kuin nakutettu, kiva väri ja siihen saa nykyäänkin räpättimen, jos haluaa pitää mekkalaa sotkiessa pitkin maita ja mantuja. Jopo on edelleen peruspyöristä se, mikä tekee hyvin kauppansa.

Tyypillisimmät paikat, mistä pyöriä varastetaan, ovat asuntojen pihat, taloyhtiöiden pyöräkellarit ja yleisiltä paikoilta.

Hyvä hankinta niihin onkin kunnon lukko tai sitten Aku Ankkamainen fillari, puhallettava, laskee ilimat pois ja tunkee sen vaikka jameksen etutaskuun. Tai sitten laittaa siihen piiiitkän, venyvän vaijerilukon, kun kiireessä varastavat ja sotkevat sillä karkuun, vaijerin tiukkaantuessa, se palauttaa pyörän ja varkaan takaisin vauhdilla sen valotolopan kupeeseen mihin jätit sen. Tuskin varaskaan enää jaksaa karkuun loikkia. Kun vaan muistaa itse sen irroittaa kun lähtee kiireellä banaanikauppaan.

Nyky teknologialla voisi tietty saada pyöriin esim. sensorit, jotka tunnistavat omistajan painon, kannikan tai jonkun muun ihmetyksen mukaan. Varkaan aikoessa viedä pyörä, se erittäisi pahaa hajua tai kävisi kirkumaan voimakkaasti, muuttaisi pyörät neliöiksi.

Tätä varastamisen vimmaa polkupyöriä kohtaan, voisi varmaan pitää jatkumona, perintönä, sillä polkupyörävarkauksia on varmaan tehty niin kauan kun on ollut polkupyöriä. Paitsi silloin joskus ammoisina aikoina, kun fillarissa oli hervoton etupyörä ja takapyörä pieni rillukka ja satula korkealla. Sen selekään pääseminen oli varmaan jommonen urakka, saatika sillä ajaminen. Sillä ei kaupungeissa paljoa liikennevaloihin pysädytä, sattuisi vaan leukaan ja satulaan takaisin nujuaminen olisi aika työläs rupeama. Puhumattakaan, että pakenen sillä tuosta puiston poikki tai metsäpolkuja pitkin.

Väistellään ampiaisia ja punkkeja, huidotaan hyttysiä, se on elekieltä näin kesäisin.