Itäraja. Löytöretkiä naapuruuden mutkikkaaseen historiaan

Pöntinen, Petri & Tynkkynen, Marjo: Siltala, 2025 

Kirjoittajat ovat vierailleet itärajan tuntumassa 21 eri paikassa aina pohjoisesta Sevettijärveltä Suomenlahden itäosaan Virolahden Huovarin saareen. Pysähdyspaikoissa on tarjolla rajan historiaa aina Pähkinäsaaren ja Stolbovan rauhansopimuksista nykyiseen Moskovan rauhassa pakkohyväksyttyyn itärajaan. Kulloisenkin valtiollisen rajan lisäksi on ja on ollut kieli-, uskonto- ja kulttuurirajoja, jotka muodostuvat enemmän ihmisten mielessä kuin kartalla. Tänä päivänä tuo 1344 km pitkä Suomen (sekä EU:n) itäraja on kiinni ja tarkoin vartioitu. Se on tietyiltä osin jo järeästi aidattu ja poronhoitoalueella paliskunnat ovat aidanneet itärajan poroaidalla, jotteivät porot vaeltaisi naapuriin ilman varmaa paluuta.

Kertomisen tähtinä ovat asukkaat ja yrittäjät, jotka ovat sitkeästi pysyneet paikoillaan. On niitäkin, jotka ovat jopa muuttaneet lähelle itärajaa yrittäjiksi. Itärajan tuntumassa on jo liki parikymmentä suurpetojen, karhujen, susien, ahmojen, ruokintaan ja kuvauksiin erikoistunutta yritystä. Poroaidat eivät juuri karhuja eivätkä susia pidättele.

Rajankäynnit Suomen itsenäistymisestä lähtien ovat pahiten koetelleet kolttasaamelaisten elämää ja elinolosuhteita. Perinteiset porojen ja kolttien vaellusalueet on silvottu ja heidän on ollut pakko päättää jäädäkö rajan tälle vai tuolle puolelle.

Suurista Suomen ja Neuvostoliiton liennytyksen aikaisista hankkeista on kuvattu laajasti mm. Kostamuksen, Svetogorskin, entisen Enson, rakentamista ja Saimaan kanavan uutta tulemista Kekkosen aikana. Kostamus tarjosi parhaimmillaan runsaasti työpaikkoja kainuulaisille. Vaalimaan ja Imatran seudulla laajat parkkipaikat ja suuret markettihallit ammottavat tyhjillään. Itäturismi rajan yli molempiin suuntiin on enää vain muisto. Kaikki väheni, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan ja loppui, kun itäraja suljettiin.

’Itäraja’ on kirja Suomen itäosan monikerroksisesta historiasta Elias Lönnrotia, Kalevalaa sekä runonlaulajia ja itkuvirsien taitajia unohtamatta. Mukana on myös vanhoja itsenäistymisen jälkeisiä Suur-Suomi -haaveita. Kirja on hieno lukukokemus neuvotteluista, jännitteistä, ystävyydestä ja yhteistyöstä. Kattava teos kuvaa rajavyöhykkeen mahdollisuuksia ja ongelmia. Kirjoittajat eivät sellaisenaan ota kantaa oikeassa tai väärässä olemiseen. Sen tehköön kukin lukija itse.

Risto Lindholm, lukija