Joutsenlaulu

Johanna Sinisalo: Otava, 2025

Sinisalo teki sen taas - loistavan faktaa, fiktiota ja vähän fantasiaa sisältävän kirjan. Mukaan mahtuu salaisuuksia, mielenkiintoinen parisuhde, juonittelua ja mysteerejä. Ne pitävät lukijan otteessaan loppuun asti.

Maailma on mennyt vuosikymmeniä eteenpäin ja asiat ovat toisaalta paremmin, mutta toisaalta ihmiskunnan kokonaisuuden kannalta aika heikosti. Maailman kolmanneksi rikkain ihminen Rouva Wang on rakentanut laajan teollisen, robotiikkaan perustuvan teollisuus- ja talousimperiumin. Eräs sen toimintahaara on kehittänyt kauko-ohjattavia hyökkäys- ja puolustusaseita niin, että ne ovat kaikkien valtaryhmittymien saatavilla. Sodat ovat loppuneet, koska tappiot ’rintamilla’ ovat vain materiaalisia eikä sodilla saavuteta mitään. Toinen Avatara-yritysryppään saavutus on kauko-ohjattava robottitekniikka pelastustoiminnassa tulipaloista maanjäristysten raivauksiin, meripelastuksiin ja myrkkyvuotoihin. Kolmas Wangille tärkeä alue on luonto ja sen ennallistaminen. Sitä varten Wangin yritykset ovat ostaneet valtavia alueita ympäri maapalloa mukaan lukien Yellowstonen kansallispuisto. Kaikki alueet ovat ihmisiltä kiellettyjä ja niiden kehittymistä voi katsella vain alueilta otetuista tallenteista.

Suomalaissyntyinen Jane on eräs etevimmistä laitteita kauko-ohjaavista piloteista. Hän saa tehtäväkseen noutaa pohjoisen havumetsävyöhykkeen alueelta robotilla sinne asetetun automaattisen tietojenkerääjän, Lippaan, aineiston. Janen ’saapuessa’ Lippaalle hän huomaa, että lähes sen päälle kirjosieppo on rakentanut pesän ja alkanut hautoa. Komento on, että lippaan tietoja voi kerätä vain emojen ollessa poissa pesältä. Seuraa mielenkiintoinen jakso, jolloin melkein kuin vahingossa Jane alkaa keskustella tekoälyn kanssa. Tekoäly päätyy lopputulokseen, että kirjosieppojen käyttäytyminen on järkevää ja niillä on monimutkainen eleisiin, ääniin ja käyttäytymiseen perustuva kieli, jota voidaan kutsutaan zoosemantiikaksi. Tällaisen materiaalin Wangin yhtiön eräs kaupallinen haara tahtoo pimittää ja käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa. Jane haluaa tuoda asian esille itselleen Rouva Wangille ja kaverikseen hän saa mielenkiintoisen, muunsukupuolisen Melokuhlen. Luonnossa päästään tutkimaan kunnolla zoosemantiikkaa siis eläinten kieltä, josta on tietoja jo mm. valaiden ja delfiinien osalta.

Kirjassa Sinisalo esittää nykytietoja monista vastaantulevista asioista jaksoissa, jotka hän on otsikoinut: ’Ääni toisaalta’. Kirja on rakenteeltaan ja kerronnaltaan erittäin mielenkiintoinen ja Sinisaloa parhaimmillaan.

Risto Lindholm, lukija