Kohti parempaa

Esa Saarisen tyyli sanoittaa ihmisenä olemisen ulottuvuuksia on ainutlaatuinen. Hän on löytänyt oman persoonallisen tapansa luoda monologeissaan kuulijoille herkistäviä draaman kaaria, jotka onnistuvat avaamaan ajatuksia, jotka ovat mahdollisia ajatuksia kohti parempia ajatuksia ja sitä kautta kohti parempaa elämää.

Saarinen on romantikko, joka uskoo, että meissä kaikissa on enemmän hyvää kuin ymmärrämmekään. Rakkaudellisuus ja hyvään pyrkiminen on mahdollinen ajatus ja motto, joista kiinni pitämällä ja yhdessä tekemällä voidaan tehdä hyvää. 

Arkielämässä olemme osa kokonaisuutta, jossa tapahtuu asioita meille ja myös meidän kauttamme. Saarinen tuntuu ajattelevan, että paremman ajattelun kautta voisimme toimia näissä tilanteissa kohottavasti ja samalla myös huomata meille tarkoitettuja kohottavia viestejä. Saarinen jakaa mieluusti tarinoita näistä kohtaamistaan kohtaamisista. Se voi olla hetki ulko-ovella postinjakajan kanssa tai myös hänen saamansa kirje, jonkin tapahtuman jälkeen. 

Saarisessa on Sokrates-omaista halua keskustella ilman, että tietää mihin keskustelu johtaa. Hänen luentonsa ovat yksinpuheluja, joiden tavoitteena on herätellä ja herkistää, mikä puolestaan saattaa avata ovia omakohtaiselle heräämiselle. Hänestä löytyy myös Aristoteleen kaltaista ajattelua tekojen ja päämäärien välisestä suhteesta. Uomakipitys on Saarisen mukaan pysymistä tutussa, jonka seurauksena uutta ajattelua ja toimintaa ei toteudu. Uudet oivallukset voivat käynnistää uusia tekoja ja prosesseja, jotka voivat johtaa uusille laitumille. Itse hän korostaa Oiva Ketosen merkitystä oman ajattelunsa ja filosofiansa siirtymisessä teoriasta käytäntöön.

Nykyihminen elää monimutkaisessa maailmassa. Siellä on nostattavia mahdollisuuksia, mutta myös alaspäin vieviä voimia. Saarinen korostaa rinnalla olemisen tärkeyttä. Emme toimi tyhjiössä, meitä tuetaan ja me voimme tukea. Olemme siten toistemme ympäristö. Saarinen tarinoittaa näitä esimerkiksi jääkiekon kautta ja Mannerheimin tavassa toimia rivimiesten kanssa. 

Arvokkaassa Saarinen katsoo olevan kolme tasoa. Ensimmäisenä on näkyvä ”tähtisuoritus” (maali jääkiekko-ottelussa), toisena on sen mahdollistaminen, että joku voi tehdä tähtisuorituksen (maaliin johtava syöttö) ja kolmantena on kokonaisuuden mahdollistaminen (pelaaja blokkaa puolustajan ja tekee muille tilaa pelata). Tätä kolmatta tasoa Saarinen kuvaa käsitteellä ”äitienerginen välittävyysbriljanssi”. 

Hyvässä elämässä me tarvitsemme toisiamme. Paremman ajattelun kautta voimme ymmärtää oman arvomme ja osaamme antaa arvon myös toisten panokselle. Aina on tilaa parantaa.