Kuikan vuosi

Heikki Turunen: WSOY  2025

Tulevan vaimonsa serkkuun, Kakeen, Heikki Turunen tutustuu anoppinsa 50-vuotispäivillä 1960-luvun lopulla. Kake (Kauko) on vajaa 40-vuotias juukalaissyntyinen, Vantaalla ohjelmoijana toimiva pokamies. Hänellä on todettu laajentunut sydän ja ennusteen mukaan hän ei elä juuri yli neljänkymmenen ikävuoden. Kake on todella komea mies ja naisten suosiossa, mutta kenenkään matkaan hän ei lähde tanssipaikoiltakaan. Hän ei halua, että hänen mahdollisesti perinnöllinen sairautensa siirtyisi jälkeläisiin.

1990-luvun alussa Kake on taas suuntaamassa kesäksi Pielisen rannoille kotipaikkaansa. Kyliltä venerantaan kävellessään hänet ottaa kyytiin pääkaupunkiseudulta oleva nuori nainen, lintubongari, joka on tullut seuraamaan Pielisen lintuja. Nainen on tuore leski. Hänen miehensä kuoli edellisenä kesänä pudottuaan Pielisen saaren kalliolta lintuja rengastaessaan.

Automatkan aikana Sirkka-Anita (Ani) ja Kake alkavat tykästyä toisiinsa, molemmat kun ovat sanavalmiita ja molempien taustalla on huolta ja murhetta. Huumori, iskelmämaku, luonto ja elämä yleensä edustavat heille samanlaisia arvoja. Yhdessäoloon kesällä ja sitten työoloissa löytyy hyvin aikaa.

Anilla on murrosikäinen poika, joka viimein hyväksyy Kaken äitinsä seuralaiseksi. Sitä edeltää Kaken ohjaama käynti Uspenskin katedraalissa hän kun on ortodoksi. Koko ajan kuolemaansa saakka, elokuussa 1992, Kake kirjoittaa päiväkirjoja, joihin hän sisällyttää niin ilot kuin surut, kuolemanpelon, eron tuskan ja kaikki herkät tunteet. Kaken hautajaisten jälkeen Ani pyytää Heikki Turusta kirjoittamaan päiväkirjoihin perustuvan kirjan Kaken, hänen, juukalaisten ja Pielisen elosta ja olosta. Turunen saa päiväkirjat luettavakseen, mutta kestää vuosia, ennen kuin hän alkaa työstää niitä kirjaksi. Hän keskustelee monesti Anin kanssa ja käykin tätä tapaamassa pääkaupunkiseudulla. Käydessään 2003 Anin luona keskustelemassa mahdollisesti tulevasta kirjasta hän tapaa siellä noin 10-vuotiaan tytön, jonka Ani esittelee tyttärekseen. Mitä, mitä?

Onneksi Heikki Turunen kirjoitti tämän kirjan. Se on loistava ja kaunis kertomus rakkaudesta ja elämän ihmeellisyydestä. Ennen kaikkea se valaa lukijaan uskoa elämään ja inhimilliseen hyvyyteen.

Kaken muistiinpanojen mukaan kirjassa on katkelmia tuona ajan iskelmistä ja tietysti säkeistöjä Joensuun Ellistä. Joensuu ei tarkoita laulussa ko. kaupunkia! Viimeisessä luvussa selviää Anin tyttären tausta. Herkän lukijan on hyvä varata käden ulottuville silmienpyyhintäliina.

Risto Lindholm, lukija