Kymmenen ja yksi Maddasia

Annastiina Storm: Kustantamo S&S, 2024

Maddas on vertauskuva yksinvaltiaasta, despootista, tsaarista, yksinvaltaisesta presidentistä tai kenestä tahansa himokkaasta vallanpitäjästä. Päämaddasin ympärillä on 10 identtistä Maddasia. Ovatko he kaksoisolentoja vai ovatko he muiden valtioiden vasallihallitsijoita päämaddasin tavoin? Sitä voi lukija pohtia. Maddasien elämä ei ole varmaa: Tekstiä lainaten ’Ensimmäinen kuoli tarkka-ampujan luotiin, toinen omien toimesta, kolmas tukehtui lihanpalaan, neljäs kompastui portaissa, viidennen vei virus, kuudes katosi tai putosi, seitsemäs joi myrkytettyä teetä, kahdeksannen kaatoi kivi’. Tuntuu, että jotkut näistä tapauksista olisivat verrattavissa tositapahtumiin.

Maddasien joukko on vähentynyt kolmeen, ja he asuvat maan alla loisteliaissa bukkerirakennelmissa. Maan päällä vallitsee kaaostila ja ilmeinen maailmanloppu on tulossa. Bunkkerissa tarinankertojanainen esittää Maddaseille faabelin julmasta kettuhallitsijasta, joka rakastuu valkoiseen, nuoreen kyyhkytyttöön Zuleimaan. Rakkautta kestää pitkään kunnes viimein ketun suupielessä on valkeita höyheniä. Toisessa faabelissa hallitsijan neuvonantajaksi tulee täi. Täin mielestä kansa on kyllä tyytyväinen hallitsijan toimiin, mutta se ei pelkää hallitsijaa. Neuvona on, että ensin määrätään kansakunnan turvallisuuden nimissä kaikki kammat hävitettäväksi. Kansa on edelleen tyytyväistä ja hallitsija käyskentelee kansan joukossa kuin isä aurinkoinen. Samalla täi levittää muniaan kansalaisten hiuksiin. Pian pään raapiminen kielletään moukkamaisena tapana rangaistuksen uhalla. Kansa alkaa pelätä. Täi on imenyt hallitsijasta voiman, kasvanut ja tullut valtiaaksi valtiaan paikalle.

Lopuksi vain yksi Maddas on ottamassa vastaan ulkopuolelta tulevat sotilaat ja vasta silloin Maddas ymmärtää jotain elämästä.

Kirjoittaja ei päästä lukijaa helpolla. Lähes alusta alkaen kirjan tyyli ja tietty hallittu hajanaisuus alkavat kiehtoa. Lukija oivaltaa jossain vaiheessa kirjan vertauskuvallisen luonteen ja se antaa lisää pontta lukemiselle. Tulee miettineeksi, kuka kukin Maddas oikeastaan on. Onko tai onko niillä ollut esikuvia oikeassa elämässä. Mielestäni on ja ikävä kyllä tulee olemaankin. Kirja sattui käteeni lähes vahingossa, onneksi.

Risto Lindholm, lukija