Lana del Reyn mekko

Linda-Maria Raninen: Johnny Kniga, 2025

Kirjan päähenkilö on jo nuorella iällä kuuluisaksi tullut rap-artisti Lilian Ranta. Ollaan tilaisuudessa, jossa julkaistaan Pauliina Blomqvistin Lilianista kirjoittama omaelämäkerrallinen kirja. Sali on täynnä kuulijoita. Eturivissä Lilian näkee äitinsä, siskonsa ja useita läheisempiä tai kaukaisempia sukulaisia ja tuttavia. Asunaan hänellä on punainen mekko, jollaista Lana del Rey on käyttänyt eräässä elokuvaroolissa. Kysymyksistä ensimmäisenä, äiti tiedustelee, miksi Lilian on sanonut asuneensa teini-iässä aivan toisaalla Helsingissä, kuin asuikaan. Onko koko kirja valeromaania?

Tästä alkavat takaumajaksot, joissa Lilian selvittää, mitä hänen mielestään on tapahtunut. Kerronta hypähtää arkaan noin 15-vuotiaaseen Lilianiin, jonka ihailun kohteisiin kuuluvat monet ulkomaalaiset rap-artistit. Nuoria taiteilijanalkuja hän tapaa monissa nuorten enemmän tai vähemmän epämääräisissä koti- ja ym. bileissä.

Isä-kysymys johtaa Lilianin lopulta tapaamaan isänsä, joka on jättänyt hänet ja äidin pärjäämään omillaan. Isän selvittämisen myötä ilmenee, että Lilianilla olisi romanitausta. Hän tutustuu romaniyhteisön kautta moniin hyvää tarkoittaviin, ystävällisiin henkilöihin. Hän matkustaa juuria tavoitellessaan jopa tapaamaan isänsä tätiä Rovaniemelle. Äitiä Lilianilla on kuitenkin ikävä. Tällä matkalla menee liki vuosi. Palatessaan Helsinkiin äitinsä luo, äiti kysyy, missä hän on ollut koko päivän? Onko hän ollut poissa vain päivän, ei vuotta?

Kerronta saa outoja käänteitä ja lukija alkaa epäillä, onko kyse ihan keksityistä asioista Lilianin ’elämäkertaromaanissa’. Julkistamistilaisuus jatkuu taustakehyksenä ja Lilianin kertoma tarina alkaa kuvata hänen uraansa esiintyjänä. Kuvioon liittyy Jussi, joka ei ole ihannemies, kaikkea muuta, mutta hänen kanssaan Lilian päättää jatkaa yhdessä elämistä.

Kirjan lopussa kerronta saa yhä hajanaisempia muotoja ja lukija joutuu kysymään, missä meneekään todellisuuden ja tarun raja: Mikä on totta, tarinaa tai suorastaan valetta? Toisaalta onko sillä mitään merkitystä?

Linda-Maria Ranisen (tunnetaan myös rap-nimellä Mercedes Bentso) ensimmäinen romaani on vahvasti omaelämäkerrallista tilitystä. Jotenkin vaikuttaa, että kirja on suunnattu nuorille lukijoille, mutta ei kuitenkaan. Teksti on mielenkiintoista, joskus hajanaista kuin elämä, eteenpäin kuljettavaa ja loppujen lopuksi kirjaa ei voi jättää lukematta, kun sen on aloittanut.

Risto Lindholm, lukija