Lukion rehtori Katja Koivunoron puhe ylioppilasjuhlassa

Arvoisa juhlayleisö, tulevat ylioppilaat, riemuylioppilaat, ylioppilaiden läheiset ja lukion työyhteisö

Tänään on päivä, kun saamme onnitella eturivin sankareitamme, mutta itse asiassa meillä kaikilla on syytä onnitella meitä kaikkia tänäkin vuonna, kun Suomi ansaitsi seitsemäntenä vuotena peräjälkeen maailman onnellisimman maan tittelin. Oxfordin yliopisto on julkaissut vuosittain vuodesta 2012 lähtien tämän World Happiness -raportin, joka perustuu kyselytutkimukseen. Vastaajia on pyydetty arvioimaan nykyistä elämäänsä asteikolla 0–10, ja onnellisuutta tarkastellaan kuuden käsitteen kautta: sosiaalinen tuki, tulot, terveys, vapaus, anteliaisuus ja korruption vähäisyys. Ja siellä Suomi loistaa kärkisijalla, seitsemättä vuotta peräjälkeen. Miten meidän pohjoinen, perifeerinen, pimeä ja kylmä maamme yltää moiseen?

Tuore presidenttimme kiteyttää raportin tuloksen ei kahteen vaan kolmeen pointtiin 1) luonto, 2) luottamus ja 3) koulutus. Jälkimmäiseen liittyen: kun omassa maassamme on tutkimuksin taustoitettu enemmän onnellisuuden kokemuksia ja niiden jakautumista väestössä, nousee esiin totta kai eroja ihmisten kesken ja onnellisuuden kokemuksia löytyy erityisesti korkeakoulutettujen ja hyvätuloisten joukosta. Joskus – onnistuneen ammatinvalinnan yhteydessä - nuo kaksi asiaa saattavat toki linkittyä yhteenkin, mutta uskon myös koulutuksen tuomaan itseisarvoon oman onnellisuuden määrittelyssä. Kouluttautuminen ja osaaminen alalla, joka kiinnostaa, ja se, että päivittäisen välttämättömyyden, työn, saa tehdä itselle mielekkäällä tavalla ja arvostamansa asian parissa lisää ilman muuta ihmisen tyytyväisyyttä elämäänsä. Tämän yo-puheen opetus numero yksi onkin: hae korkeakouluun.

Onnellisten kansalaisten maille näyttää olevan yhteistä demokraattinen valtiomuoto. Itsestään selvyys meille, mutta ei todellakaan maailmanlaajuisesti sillä ylivoimainen enemmistö, 71 % maailman väestöstä, elää tällä hetkellä autokratiassa. Tämänhetkisestä maailmantilanteesta johtuen tiedämme hyvin, mitä seuraamuksia yksinvaltiudesta voi olla – sekä oman että naapurimaiden asukkaille. Siitä huolimatta ei-demokraattisissa valtioissa asuvien määrä on lisääntynyt kahdessakymmenessä vuodessa kahdellakymmenellä prosentilla. Tulkitaanko siis, että joissain maissa kansalaiset eivät ole kiinnostuneet politiikasta tai koe, että se koskisi heitä – ennen kuin on liian myöhäistä. Puheen opetus numero kaksi: käytä äänioikeuttasi.

Suomalaisillekin – ja erityisesti muun muassa nuorille – on vallitseva politiikan suunta tullut todella lähelle tänä keväänä, kun kestävyysvajeen korjaustoimet on laitettu käytäntöön. Eturivissä istuvat ylioppilaamme taitavat olla ensimmäiset ja lähestulkoon viimeiset lajiansa, jotka kotimaallamme on varaa kouluttaa maksuttomasti toiselta asteelta. Voitte onnitella itseänne onnistuneesti ajoitetusta syntymävuodestanne. Näin juhlapäivänäkin tuon kuitenkin esiin myös arjen realismin toisen asteen jälkeen: opintorahan indeksijäädytykset, asumislisän kutistuminen ja lainapohjaisen opintotuen osuuden kasvaminen tulevat vaikuttamaan teidänkin ikäluokkaan. Olen kuullut tuttavapiirissäni joidenkin nuorten miettivän jopa uskaltaako hakeutua yliopisto-opintoihin ollenkaan, kun taloustilanne näyttää niin epävarmalta. Näissä pohdinnoissa tuleekin esille Suomen onnellisuusmittauksen kärkisijan synkempi puoli: nuoremmat ikäluokat kokevat merkittävästi vähemmän onnellisuutta kuin iäkkäämmät.

Suomalaiset nuoret ovat vasta maailman seitsemänneksi onnellisimpia. Haastatteluissa on tullut ilmi elämänlaatua heikentävinä asioina juurikin huono taloustilanne ja lisäksi lisääntyneet mielenterveysongelmat. Jälkimmäisellä on mitä ilmeisimmin yhteys sosiaalisen median käytön räjähdysmäiseen kasvuun. Lopputuloksena kun ovat ihmiskontaktien vähentyminen ja ulkonäköpaineiden lisääntyminen, mitkä eivät kumpikaan sosiaalisen lajin onnellisuutta edistä. Nuorten pärjäämisen paineet ja odotukset ovatkin tuntuneet viime vuosina kasvavan, samalla kun maailma ympärillä tuntuu menevän yhä sekasortoisemmaksi. Epävakaa maailmantilanne puolestaan ruokkii ihmisten tarvetta saada elämäänsä hallinnan tunnetta ja mistäpä sitä muualta nykyään etsittäisiin kuin sosiaalisesta mediasta.

Uusi ilmiö somessa kuuluukin olevan videot, joissa esitellään elämänhallintaa: niinkin arkisia asioita kuin päivärutiineja - aikaisin heräämistä, terveellisen aamiaisen ja muiden aterioiden valmistamista, säännöllistä liikuntaa – kaikki hallittuja suorituksia videoituna siistissä ja kauniisti sisustetussa kodissa. Oletko mahtanut eksyä tämmöiselle sivustolle ja ihaillut järjestyksessä olevaa elämää – ja tuntenut piston sydämessäsi? Eihän noissa tavoissa ole mitään väärää – paitsi jos sattuu olemaan aamu-uninen ja tykkää enemmän vaikka lukemisesta kuin himourheilusta ja siivoamisesta. Saatamme helposti erehtyä pitämään yksittäisten somevideoiden pohjalta normina ja tavoiteltavana tilannetta, joka ei tunnu ollenkaan itselle sopivalta ja luontaiselta ja toisen elämänhallinnan katsominen saattaakin johtaa – ei oivallisten ideoiden saamiseen ja oman onnen lisääntymiseen vaan stressitilan nousuun. Puheen opetus numero kolme: älä etsi onnea somesta.

Bristolin yliopistossa tehdyn tutkimuksen johtopäätös on se, että jopa yli 50% onnellisuudesta löytyy ihmisestä itsestään ja omasta ajatustavasta: onnellisuus on päätös. Ja onnellisuuttakin voi opetella. Kyseisessä yliopistossa järjestettiin Science of Happiness -kurssi, jolla opiskeltiin tutkimusmielessä onnellisuutta lisääviä tapoja. Tavoitteena oli käyttää menetelmiä, joilla vähennetään omien ongelmien vatvomista ja saadaan ongelmat asettautumaan niille kuuluvaan perspektiiviin. Tämä suositeltava lista käyttöön otettavista tavoista sisältää seuraavanlaisia asioita: hyvien tekojen tekeminen, sosiaalisten suhteiden lisääminen myös tuntemattomien kanssa, kokemuksista nauttiminen, myönteisiin asioihin keskittyminen, kiitollisuuden ja kiittämisen harjoitteleminen, fyysinen aktiivisuus ja meditaatiotekniikoihin perehtyminen. Näiden tapojen lisääminen omassa arjessa lisäsi tilastollisesti merkitsevästi kurssilaisten hyvinvoinnin kokemusta keskeisenä perusteena minäkeskeisen ajattelutavan muokkautuminen ja ymmärryksen lisääntyminen siitä, että ihminen on osa laajempaa kokonaisuutta. Filosofi Frank Martela onkin esittänyt jopa, että muiden auttaminen saattaa olla yksi sosiaalisen lajimme perustarpeista. Kun auttaa toista, tulee hyvä mieli ja merkityksellisyyden kokemuksen tunne. Puheen opetus numero neljä: auta.

Toisen auttaminen oli lähtökohta myös tämän lukuvuoden musikaalissa The Prom! – joskin hieman kyseenalaisin motiivein. Juonen edetessä menneen maailman tähtien minäkeskeisyys kuitenkin karsiutui ja diivoistamme kuoriutui inhimillisiä, tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta vaativia arjen sankareita. Musikaalin esiin nostamia arvoja on aihetta vaalia myös näyttämön ulkopuolisessa elämässä, koska vaikka asiat ovat hyvin nyt, ei se tarkoita, että ne sellaisina pysyisivät ilman jatkuvaa panostusta. Demokraattinen valtio saattaa ajautua autokratiaan, lukiokirjat saattavat tulla taas maksullisiksi, lääkäriin saattaa päästä enää chatissa, bussivuoroja saattaa hävitä Matkahuollon sivuilta. Te, eturivin sankarit, ja taaempana istuvat pian teidän jälkeenne, tulette päättämään minkälaisessa maassa ja olosuhteissa elämme tulevina vuosina.

Oman erittäin suppean yhden hengen kyselytutkimuksen perusteella muistan saaneeni aiemmalta maahanmuuttajataustaiselta lukiolaiseltamme vastauksena kysymykseeni Suomen onnellisuuden ykkössijan syistä yhden hyvinkin maallisen sanan: ”Kela”. Se, että yksilö kokee, ettei missään odottamattomassakaan toimintakykyä alentavassa tilanteessa joudu yksin ja tuen saavuttamattomiin, luo perusturvaa. Ja onhan sen tuki opiskelijalle monessa tapauksessa hyvin ratkaiseva. Toivon, että teidän sukupolvenne tekee ratkaisuja, joiden myötä me pian vanhat ja raihnaiset pääsemme tulevaisuudessakin vastaanotolle lääkärille, joka on opiskellut unelmiensa ammattiin – ei vanhempiensa tulotason vaan oman älykkyytensä ja ahkeruutensa turvin, ja että saamme asua taloissa ja kävellä silloilla, jotka erityisesti lasku- ei välttämättä nuorena vielä maksukykyinen insinööri on suunnitellut. Poliittisin päätöksin päätetään siitä, onko viime vuosikymmeninä itsestään selvä asia jok´ikisen nuoren taloudellisesta mahdollisuudesta opiskella vallitseva tila vielä tulevaisuudessakin. Vai muuttuuko tilanne niin, että yhteiskuntamme kokee tarvitsevansa - ei kaikkien kykenevien panosta menestyäkseen – vaan vain niiden panoksen, joilla siihen on varaa. Tällöin palattaisiin vuosikymmeniä taaksepäin aikaan, jolloin mm. minun isoäitini pientilallisen suureen lapsikatraaseen syntyneenä ei saanut tarvitsemaansa lainaa opettajaseminaariin ja työskenteli sen sijaan sodan aikana kotiapulaisena ministeriperheessä Helsingissä. Puheen opetusten toistoa: opiskelkaa ja äänestäkää, kun on mahdollisuus.

Kun kansainvälisessä mediassa ihmeteltiin pohjoisen ja perifeerisen Suomen sijoittumista onnellisuusraportin kärkeen, arveltiin suomalaisten ymmärtävän elämästä jotain keskeistä: hetkeen tarttumisen taidon. Kun elää suuren osan vuotta pimeässä ja kylmässä ympäristössä, oppii havaitsemaan ja arvostamaan ympäröiviä onnellisuutta lisääviä asioita ja hetkiä: talviöiden revontulet ja lyhyen kesän valoisat yöt.  Nyt ovat onneksemme edessä nuo jälkimmäiset. Kiitän kaikkia työyhteisön jäseniä hyvin sujuneesta ja työteliäästä lukuvuodesta, jossa uudet ykköset solahtivat hienosti tiiviiseen lukioarkeen, kakkoset opintopisteiden kahmimisen ohessa vastasivat enimmästä osasta lukuvuoden juhlaperinteistä tuoden huippuhetkiä arkeen ja abit istuvat nyt kaikki kenellä se oli suunnitelmana tänä keväänä eturivissä Etelä-Savon kolmanneksi parhaina ylioppilaina. Ihan mahtavasti hoiditte urakkanne koko luokka! Ja erityiskiitos tähän päivään lukio- ja opettajauransa päättävä Tarja – niin se 37 vuotta hurahti tässä kunnassa????

Aurinkoa ja valoa kesäänne – vain kakkosille syksyn yo-kokeisiin valmistautumisen merkeissä en toivota liian kuumaa kesää vastikään julkaistun tutkimuksen valossa: siinä todettiin, että kylmässä muisti toimii tehokkaammin. Toki tutkimus oli tehty millimetrin mittaisella sukkulamadolla, mutta kylmyys vaikutti muistijäljen pysyvyyteen hermosolujen välittäjäaineiden ja solukalvojen jäykkyyden kautta, ja ne rakenteet löytyvät yhtä lailla meiltä ihmisiltä. Pysytelkää siis edes aurinkovarjon alla nauttiessanne kesästä luku-urakan ohessa. Uusille ylioppilaille toivon paljon hyviä uutisia kevään pääsykoerumbasta ja onnentäyteistä uutta elämää Rantasalmen lukion jälkeiseen aikaan!