Lukutaito kunniaan

Lukutaito ei synny hetkessä eikä tyhjiössä. Se rakentuu vähitellen ja tarvitsee tuekseen aikuisia, jotka kulkevat lapsen rinnalla arjessa. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden asiantuntijan, Päivi Heikkilä-Halttusen korostama ajatus lukutaidon pitkäjänteisestä kehityksestä haastaa tarkastelemaan koko yhteiskunnan vastuuta. Lukemaan oppiminen ei ole vain koulun tehtävä, vaan yhteinen hanke, joka alkaa varhaislapsuudessa ja jatkuu läpi alakoulun. 

Suomessa lukutaitoa on totuttu pitämään itsestäänselvyytenä, mutta viime vuosien kehitys kertoo muuta. Lukemisen perustotuus on, että lapsi tarvitsee aikuisen aikaa, huomiota ja kannustusta, jotta lukemisesta tulee pysyvä tapa.

Lukutaidon kehitys ei ole suoraviivainen hyppäys kirjaimista sujuvaan lukemiseen. Jokaisessa vaiheessa tarvitaan sopivaa luettavaa, joka innostaa mutta ei lannista. Liian vaikea teksti katkaisee motivaation, liian helppo ei vie eteenpäin. Siksi vanhempien ja opettajien herkkyys lapsen tilanteelle on ratkaisevaa.

Lukeminen on myös tunneasia. Onnistumisen kokemukset, yhdessä jaetut hetket ja tarinoiden herättämät elämykset rakentavat suhdetta kirjoihin. Kun aikuinen näyttää esimerkillään, että lukeminen on merkityksellistä, lapsi omaksuu viestin huomaamattaan. Arjen pienet hetket, yhteinen ääneenlukeminen ja keskustelut luetusta vahvistavat tätä sidettä.

Digitaalisuus tuo mahdollisuuksia. Äänikirjat voivat tukea oppimista, kunhan ne kulkevat rinnakkain perinteisen lukemisen kanssa. Olennaista on, että lapsi oppii ymmärtämään tekstin merkityksiä.

Lukutaito on sivistyksen kulmakivi ja demokratian edellytys. Sen vahvistaminen on investointi tulevaisuuteen.