Lumileopardin sydän

Leena Lehtolainen: TAMMI 2025

Henkivartija-sarjan kuudes jännitysromaani ei aivan pääse samalle tasolle kuin pari muuta tämän sarjan kirjaa. Mielestäni koko Henkivartija-sarja ulottuu turhan laajoihin kansainvälisiin rikollispiireihin. Päähenkilö, Hilja Ilveskero, on syntyisin Pohjois-Karjalasta ja saanut henkivartijaksi soveltuvan koulutuksen USAssa. Sikäläisessä koulutuskeskuksessa hänellä on edelleen hyviä tuttuja, jotka ratkovat hänelle ongelmia, joita hän ei voi Suomessa laillisesti selvittää.

Hiljan on pestannut henkivartijakseen satojatuhansia seuraajia saanut rikas somevaikuttaja Elise Selin, jonka puoliso on metsästysasekauppias Kille. Jotain outoa Hilja on aistivinaan kuviossa pian, mutta ei pysty selvittämään, mitä. Hiljaa vaaditaan lähtemään pariskunnan mukaan lomamatkalle Sveitsiin. Siellä Elise haluaa tehdä liitovarjolla tandemlennon ja Hiljan pitää seurata toisella varjolla. Hypyn aikana Hiljan avustajaa ammutaan dronesta tainnutusnuolella. Hilja saa tuotua varjonsa ja avustajansa onnistuneesti alas. Kesken oudon murhayrityksen selvittelyä Hiljalle tulee Suomesta viesti, että hänen 12-vuotias puolisisarensa Vanamo on kaapattu.

Siltä seisomalta Hilja sanoutuu irti tehtävästään ja suuntaa Pohjois-Karjalaan alkaen muiden mukana selvitellä katoamista. Kukaan ei vaadi lunnaita tai vastaavaa. Hiljan saa viestejä ja selviää, että tarkoituksena on houkutella hänet Vanamon perään. Vanha tuttu Juri Trankov lähettää Hiljalle vihjeitä, jotka lopulta johtavat tämän Sofiaan ja Bulgarian ’takamaille’. Sieltä Hilja löytää Neuvostoliiton aikaisen valtavan bunkkeriluolaston, jonka sisukset on rakennettu uudelleen moderneiksi tiloiksi. Onpa siellä lumileopardikin. Ensimmäisen reilun 200 sivun jälkeen päästään varsinaiseen jännitykseen, kun Hilja tapaa venäläisiä mafiapäälliköitä, joiden rattaisiin hän on aiemmin työntänyt kapuloita. Pomojen pomo, Morozov, haluaa Hiljan synnyttämään itselleen vallanperijän, pojan. Ellei tämä onnistuisi sekä Hilja että Vanamo joutuisivat kärsimään suunnattomasti ennen kuolemaansa.

Viimeisillä 100 sivulla Hilja ja Vanamo onnistuvat pääsemään pakoon ja tekemään selvää osasta pahiksia. Bulgarian poliisivoimat ja Suomesta tullut yhteyspoliisi selvittävät loput. Hilja ja Vanamo palaavat kotiin.

Teksti on kyllä sujuvaa Lehtolaista, mutta kuviot vaikuttavat turhan suurilta.

Risto Lindholm, lukija