Mielentiloja

Epävarmuus on ikävä mielentila. Me ihmiset haluamme ymmärtää meille tapahtuvia asioita ja hallita elämäämme. Haemme tapahtumille selityksiä ja syytulkintoja. 

Selityksien todenperäisyys vaihtelee henkilöstä toiseen. Oikeastaan ei pitäisi kysyä tulkinnan totuusarvoa. Henkilön oma tulkinta on totta hänelle itselleen, jos tulkinta on tehty aidon rehellisesti. 

Ikävien tapahtumien selitykset ovat tärkeitä. Ei tarvitse miettiä pitkään jotakin itselle sattunutta ikävää asiaa, kun jo huomaa miten se vaikuttaa mielialaan. Jos toistamme samaa selityskaavaa, jonka mukaan vika tapahtuneelle on minussa itsessäni ja vielä siten, että periaatteessa voisin siihen vaikuttaa, niin ei ole ihme jos alakulo alkaa nousta pintaan. Toisen jatkuva vikaistaminen tekee saman sille toiselle. 

On jotenkin kummallista, että hyvien asioiden huomaaminen on niin vaikeaa. Itse olen taipuvainen näkemään kaikki mahdolliset esteet päämäärään vievän matkan varrella. Ehkäpä sen takia töiden aloittaminen on minulle niin usein vaikeaa. Oman onnistumisen iloitseminen soisi olla suotavampaa. Ja jos toisella ovat asiat menneet hyvin, niin mikä estää meitä iloitsemasta mukana. 

Loma-aikana tavataan ystäviä ja sukulaisia. Voisimme koettaa lisätä omaa ja toisten hyvinvointia hyvän huomaamisella. Hyvän huomaaminen tulee olla aitoa, jotta se toimii. Tekohyvän merkityksetön loruilu saa aikaan päinvastaisen seuraamuksen. 

Elämme monessa mielessä epävarmoja aikoja. Monia haasteita on edessä. On kuitenkin hyvä tunnistaa omat vahvuudet ja voimavarat, jotka auttavat vaikeuksien keskellä. Psykologit puhuvat minäuskomuksista. Emme voi poistaa kaikkia elämään kuuluvia haasteita. Siksi onkin hyvä pysähtyä pohtimaan, että millaisia merkityksiä minä annan näille haasteille. On myös tärkeää tunnistaa, millaista viestiä levitän ympärilleni. Elämänmyönteisyys on hyvä mielentila.