Monique pakenee
Édouard Louis: TAMMI, 2025 Suomeksi: Lotta Toivanen
Édouard Louis, eräs Ranskan tämän hetken kuuluisimmista kirjailijoista, jatkaa tässä kirjassa omaelämäisiä muistumiaan. Edelliset kirjat: Ei enää Eddy (2019), Väkivallan historia (2016), Naisen taistelut ja muodonmuutokset (2022), Kuka tappoi isäni? (2022) ovat kaikki lukemisen arvoisia. Hänen perheensä oli ristiriitainen, heikosti toimeentuleva, väkivaltaisen isän alistama. Äiti ei miehensä pelossa uskaltanut vastustaa ja hän heijasti saamaansa väkivaltaista kohtelua Eddieen sekä tämän sisareen ja veljeen, joka sittemmin kuoli viinaan ja huumeisiin.
Édouardin äiti oli repäissyt itsensä irti aviomiehestään ja löysi aika pian avomiehen, joka osoittautui myös häijyksi ainakin kun tämä oli juonut, mitä tapahtui hyvin usein. Uuden miehen luo Pariisiin muutettuaan Moniquesta oli tullut epäitsenäinen ja hän oli luopunut jopa puolipäivätoimestaan. Siksi hänellä oli rahaa vain, jos mies oli armeliaalla tuulella. Édouard on Ateenassa kirjailijaresidenssissä kirjoittamassa uutta kirjaa perheensä tragedioista, kun Monique soittaa hänelle ja ilmoittaa itkuisesti, että hän aikoo jättää miehen ja paeta, muttei tiedä minne.
Édouard ei voi palata Pariisiin heti, mutta alkaa hoitaa äitinsä asioita. Äiti muuttaa aluksi Édouardin tyhjillään olevaan asuntoon ja saa rahallista apua Édouardilta. Édouard ottaa yhteyttä pohjoisranskalaisessa kylässä asuvaan Clara-siskoonsa ja pyytää tätä kyselemään kylästä vapaina olevia asuntoja. Sisar oli katkaissut välit veljeensä tämän julkaistua ensimmäisen kirjansa, jossa hän kirjoitti perheen kipeistä asioista. Nyt sisar kuitenkin lupaa hoitaa äidin asioita ja löytääkin äidille sopivan asunnon. Sen järjestelyt, muuton ja sadat muut asiat Édouard hoitaa Ateenasta puhelimitse ja sähköpostein.
Lopulta äiti ja sisarukset ovat kaikki tyytyväisiä ja äiti on kuin muuttunut toiseksi ihmiseksi, ehkä juuri sellaiseksi, kuin hän oli ennen väkivaltaista avio- ja sitten samanlaista avomiestään. Édouardin kirjasta ’Naisen taistelut ja muodonmuutokset’ tehtiin Saksassa näytelmä, jonne Édouard kustansi äitinsä. Jännityksestä huolimatta äiti nautti näytelmästä ja huomion kohteeksi joutumisesta.
Tämäkin Édouard Louis’n pienoisromaani on hyvää luettavaa ja antaa edelleen kuvaa ranskalaisesta sääty-yhteiskunnasta ja ajattelutavasta. Perhesuhteiden hankaluudet eivät toki ole vieraita suomalaisillekaan kirjailijoille eivätkä lukijoille.
Risto Lindholm, lukija
