Sääntelyä ja määräyksiä
Elämme monimutkaisessa maailmassa, jossa ihmisten elämää säädellään suorastaan holhoamiseen saakka. Välillä tuntuu, että säätelyä tehdään säätelyn itsensä vuoksi. Toisaalta säätelyllä on myös hyviä puolia, kuten yhdenvertaisuuden toteutuminen ja tuoteturvallisuus.
Inhottavinta säätelyä on sellainen, että se toteutuu määräajan eikä seuraavasta vaiheesta ole vielä tietoa. Epävarmuus on yksinkertaisesti stressaavaa! Nyt hyvinvointialueuudistus kyntää pahassa rahoituskriisissä eikä valtion lopullisia päätöksiä rahoituksen toteutumisesta ole saatavilla. Voidaan toki ennakoida, että huomattavaa lisärahoitusta ei ole tulossa. Edessä voi olla lakisääteisten velvoitteiden karsiminen tai velvoiteminimien määrittäminen uudestaan. Hyvinvointialueiden pitää saada budjettinsa tasapainoon vuoteen 2026 mennessä.
Tilanne on erikoinen. Tiedettiin, että käynnistykseen liittyy kuluja. Tiedettiin, että mitkä ovat hyvinvointialueiden lakisääteiset tehtävät. Jokin on mennyt suunnittelussa vikaan, koska useimmat hyvinvointialueet tekevät miljoonatolkulla alijäämäisen tuloksen. Eloisan tämän hetken alijäämän arvio on jo lähes 50 miljoonaa euroa. On totta, että suhdanteet eivät ole olleet suotuiset ja kulut ovat kasvaneet. Näyttää pahasti siltä, että annetut palvelulupaukset eivät toteudu.
Suomessa olevien ukrainalaisten asema on hankala, koska vielä ei ole varmuutta tilapäisen suojelun jatkumisesta EU:n alueella. EU:n sitoutuminen Ukrainan tukemiseen kuitenkin ennakoi, että oleskeluluvat jatkuvat ainakin vuodella, koska muu päätös olisi sodan edelleen jatkuessa suorastaan outo. Sen sijaan kuntamallin lopettaminen kansallisella päätöksellä on erityisen outo. Vastaanottokeskuksia on avattu eri puolille Suomea, joihin niiden ukrainalaisten tulisi sijoittua, jotka eivät pysty maksamaan vuokraansa. Kotoutumisen näkökulmasta kuntamalli on ollut hyvä, koska perheet ovat asuneet normaaleissa olosuhteissa. Kuntalaisten tuella asunnot on saatu kalustettua ja arkielämä on alkanut asettua uomiinsa. Lapset ovat päässeet kouluun, minkä kustannuksista kunnat ovat vastanneet.
On hyvä muistaa, että tilapäisen suojelun direktiivi hyväksyttiin EU:ssa jo 2001 entisen Jugoslavian hajoamiseen liittyneiden sotatoiminen seurauksena. Nyt Ukrainasta on tullut EU:n alueelle 4 miljoonaa ihmistä sotaa pakoon, joista noin 50.000 on Suomessa. Ukrainalaisia on kuitenkin yli 43 miljoonaa, joten sodan pitkittyessä uusia tulijoita voi saapua runsaastikin. Kotikuntaoikeuden saaminen koskettaa vain harvoja, joten sen merkitys jäänee pieneksi. Rantasalmella ja Etelä-Savossa yleisemminkin kotouttamiseen kannattaisi satsata, koska alueelle tarvitaan uusia perheitä ja työntekijöitä.
