Satu aarteesta

Olipa kerran hyvä haltija, joka oli tykästynyt pieneen kylään ison veden ja laajojen metsien kainalossa. Koska kylän ihmiset olivat ahkeria ja auttavaisia, myös vieraita kohtaan, haltija toivoi, että kylän asukkaat voisivat asua kauniissa kylässään tulevaisuudessakin, tulla hyvin toimeen ja kehittää asioita, jotka toisivat muualtakin ihmisiä tutustumaan kylään ja nauttimaan sen  kauneudesta, ehkä jäämään sinne asumaankin.