Talvilintujen ruokinta

Päivien lyhentyessä ja sään kylmentyessä moni on aloittanut tai harkinnut aloittavansa lintujen ruokinnan pihamaallaan. Toiset aloittavat ruokinnan jo varhain syksyllä ja osa noudattaa sääntöä, jossa ruokinta aloitetaan pakkasten alettua tai lumen sataessa maahan. Osa miettii, aloittaako lainkaan ja tähän on syynä nousseet kustannukset, jotka näkyvät myös ruokien hinnoissa. 

Suomessa pesivistä linnuista suurin osa lähtee talveksi lämpimimpiin maihin tai ainakin muutamia satoja kilometrejä etelämmäksi. Ne eivät ravinnon ja kylmyyden vuoksi pärjää täällä. Tyypillisimpiä talvilintuja ovat kanalinnut, pöllöt, tikat, tiaiset ja varislinnut. Useimmat niistä ovat sellaisia, jotka pääosin pysyttelevät samassa ympäristössä, missä ovat syntyneet. Talvilintujen ravinto koostuu lihasta, siemenistä ja sekalaisesta ruoasta, joita nämä linnut löytävät myös luonnosta. Hyönteissyöjille ei talvella juurikaan ole ravintoa, mutta esimerkiksi pienen pieni hippiäinen yrittää selvitä talven yli hyönteisten, hämähäkkinen ja muiden selkärangattomien avulla.

Lintujen talviruokinta tuottaa ruokkijalleen usein paljon iloa! Se mitä kullakin ruokinnalla näkee, riippuu esimerkiksi ruokinnan sijainnista ja tarjonnasta. Joskus ruokinnalle voi saapua jokin yllättävä vieras, kuten varpuspöllö tai pähkinänakkeli. Oman ruokinnan lintujen tunnistaminen on myös antoisaa puuhaa. 

Tärkeä tieto niille, jotka empivät ruokinnan aloittamista. Linnut pärjäävät kyllä ilmankin, ehkä ne eivät jää pihapiiriisi, mutta kyllä ne ruokaa löytävät. Tärkeää on kuitenkin se, että jos ruokinnan aloittaa, sitä ei lopeta kesken talven, vaan jatkaa kevääseen. Yllättäen lopetettu ruokinta, varsinkin taajaman ulkopuolella, saattaa linnut vaikeuksiin. Ruokintapaikka pitää myös pitää siistinä ja ehkäistä ei toivottujen vieraiden käynnit paikalla.