Tieverkoston hoitoa ja moniäänisyyttä

Tieverkon kunnossapito on tärkeä osa liikennöitävyyden ja liikenneturvallisuuden varmistamista täällä kotomaassa. Valtion tieverkon kunnossapidosta vastaa Väylävirasto, jonka vastuulla on päällystettyjen teiden, sorateiden, siltojen, tieympäristön sekä maanteiden varsilla olevien laitteiden ja rakenteiden kunnossapito. Ja Suomessahan tälläisiä teitä riittää, sillä päällystettyjä maanteitä on 50 750 kilometriä ja näillä on suuri merkitys päivittäisten liikkumisien ja elinkeinoelämän kannalta.

Pelkästään raskas liikenne on kasvanut vuosien varrella huimasti ja vilskettä raskaalla kalustolla maanteillä riittää ja suotavaa on, että tiet pysyvät kunnossa ja niistä huolehditaan. Puhumattakaan muusta liikenteestä.

Teiden kunnosta ja turvallisuudesta huolehtivat niiden hoitourakoitsijat ja ne on jaettu useisiin kymmeniin urakka-alueisiin, joita kyseiset tahot hoitavat Väyläviraston määrittelemän palvelutason mukaan. Teiden hoitoluokkien mukaan toimenpideajat vaihtelevat esim talavella lumen auraamisen suhteen. Hommat toimivat, vaikka joka talavi jonkin sortin nurinaa tarttuu korvanlerpukoihin teiden kunnosta ja hoidosta. Varmaan syystäkin, mutta männäpä lumikolan ja lapion kaa riehkasemmaa teitä auki kiliometritolokula, jos meinoo että parempi tulloo. Voi olla että banaani maistuu jo kymmenen metrin jäläkee ja vielä ois 27 km...

Rahakirstun sijainti ja sen sisällön jakamisesta teidenkin osalta päätetään eduskunnassa. Pelekästään perusväylien kunnossapitoon uppoaa rutkasti rahaa ja sitä pitäisi olla jemmassa erinäisten "keruusysteemien" pohjalta, mutta eipä sitä sitten ole, kun tarvetta ilmenee. On kuitenkin jokavuotinen meno tiestöjen hoito ja siihen luulisi varautuvan paremmin kuin hyvin. Vuan kun ei ole. Jo useamman vuoden ajan ovat määrärahat tieverkostojen hoitoon vähentyneet ja sama malli jatkuu. Toki isojakin kunnostuksia mukaan mahtuu, kuten esim tuleva Vitostien parannus Leppävirran ja Kuopion välillä, se onkin tarpeen, ei teiden rakentamista pelekästään Etelä-Suomeen.

Vaan toteutuslistalla on myös jyrkempikin toimi, huonokuntoisempien pikiteiden muuttaminen takaisin sorateiksi. Tällä kuulemma tulee selevää säästöä ja on myös järkevää joidenkin teiden osalta. Näistä asioista piättävät immeiset innostuvat, sillä soratiet ovat helepompi saada tasaisemmaksi lanaamalla, hetkeksi, kuin päällystetyn tien jatkuvalla paikkaamisella. Totuus on kuitenkin se, että soratiet kestävät päällystettä huonommin kuormitusta ja säätä, keväällä ja osin syksyllä kelirikko runtelee ja muokkaa tietä ja sillä liikkuvia. Hyvät nimismiehen kiharat, mojovan kokoiset montut ja liestymät, saavat varsinkin autoilijat hehkumaan punaisina ja kokeilemaan ärrän terävyyttä urakalla ja tosissaan, saattaa siinä joku huudella kirkkovenettäkin paikalle, jos oikein on tie ruvella. Iliman jatkuvaa ja osaavaa kunnossapitoa ja se rahan puute, ei kyllä vie tien kuntoa parempaan. Ja tuskinpa niitä säästöjä syntyy.

Vaikka tie joka muutettaisiin soralle siksi, että on vähäliikenteinen, mutta sen varrella on useampi maidontuottaja ja metsäteollisuuden tarve hakea raskaita puukuormia, niin helppo arvata, miten käynee soraraitille raskaan liikenteen alla.

Päällysteen poistaminen kuulostaa enemmänkin "modernisoinnille" kuin järkevälle ja säästöjä tuovalle toimelle. Toki tien varrella asuvan Mossen konttiin kipakka crossipyörä ja enduro siihen varalle, niin sitä soratietä pyihkii rällätä innolla suuntaan jos toiseen, välillä metän kautta, mutta ehken ei sen varaan kannata latua rakentaa. Toivotaan asian tiimoilta päättäjien järkevää tuumailua, mahikset siihen on olemassa.

Vuan Koneen Säätiö se sitten päätti rahoittaa hanketta nimeltään "Metsän vuoro - Elokapinan väliintulo". Kampanja pitää sisällään taideperformansseja, mielenosoituksia ja keskustelutilaisuuksia. Ooookei... Jommosta persforsmanselointia kyllä, makaavat kaduilla ja ovat tukkona liikenteelle ja huutelevat jotain iskulauseiden tapaisia mölinöitä ja koettavat olla "oikeaoppisia mielenosoittajia". Voee hevosen kannikka! Kaikenlaisia avustuksen kohteita on tullut huomioitua, mutta että tämä... Säätiö perustelee avustus päätöstään sillä, että metsien keskustelu kaipaa moniäänisyyttä. Ei mulla piä punota, mutta banaani maistuu kyllä.

Kuullaan tuas!