Tikusta asiaa. Suomalaisia sanontoja

Kaisa Häkkinen: TEOS, 2026

Tulitikkuja lähti lainaamaan Antti Ihalainen Maiju Lassilan romaanissa ’Tulitikkuja lainaamassa’. Tikusta asiaa -sanonta ei juonnu tuosta kirjasta, vaan on sitä vanhempi. Jo 1874 kerrotaan kruununmiesten kulkeneen taloissa tarkastaen, ettei kenelläkään ole enää vaarallisia valkoista fosforia sisältäviä tulitikkuja.

Kaisa Häkkinen on koonnut tähän uusimpaan kirjaansa 138 tunnettua sanontaa, joiden tausta ei nykyajan ihmisille ole täysin selvä ja ymmärrettävä. Mikä onkaan silmässä oleva malka, joka nykyisin on käännetty muotoon hirsi? Onko kukkarossa oleva Matti sama kuin shakkipelin lopun matti? Pyytämättä ja yllätyksenä -sanontaa alettiin käyttää vasta 2003 jälkeen. Teemme ihan umpimähkään erilaisia asioita tietämättä, että umpimähkä on ollut aivan konkreettinen ja jopa kuuma asia menneinä aikoina. Kun umpimähkä on illalla valmis, voi matkustaa Höyhensaarille. Höyhensaaret-käsite on ruotsalais-tanskalaista lainaa, jonka Zacharias (Sakari) Topelius teki Suomessa tutuksi sadussaan ’Höyhensaaret’. Topelius kertoi Höyhensaarten sijaitsevan meressä Ruotsin ja Suomen välillä. Kartoissa niitä ei ole, koska ne nousevat esiin illalla tähtien tuikkeen myötä ja painuvat aaltoihin kukonlaulun aikaan.

Nykyään ei missään tapauksessa saa valaa öljyä laineille myrskyisän vedenpinnan tyynnyttämiseksi, kuten joskus on tehty. Sanonta on kuitenkin jäänyt tarkoittamaan kuvainnollisesti kiperistä tilanteista ja kiistoista selviämistä. Öljyä tai bensiiniä ei toisaalta koskaan pidä heittää liekkeihin, vaikka varsinkin somessa niin tehdään sanallisesti.

Olin joutua kiikkiin, mutta pääsin pälkähästä, kun en pannut kynttilää vakan alle enkä joutunut leijonan luolaan, vaan aloin tyhmyyksissäni levätä laakereillani. Pasmat tuossa taisivat mennä sekaisin, mutta viime tingassa tein kuin viimeinen mohikaani yhdennellätoista hetkellä ja annoin potut pottuina oikein Porvoon mitalla. Kuinka kiehtovia ovatkaan sanonnat ja vielä kiinnostavampia niiden taustat.

Tämän kirjan 138 sanonnan otos on kattava, mutta vielä jäi aineksia seuraavaankin kirjaan. Sitä odotellessa voidaan todeta: Jos on oma lehmä ojassa,  ei auta muu kuin nostaa kissa pöydälle. Sillä aikaa mummo voi mennä tansseihin ja ottaa tilaisuudesta vaarin, mutta varoa, ettei saa rukkasia.

 Risto Lindholm, lukija