Toistaitoinen majava

Olipa kerran nuori majava, joka syksyn tullen katseli Kosulanlammen vedenpinnan kovin alhaiseksi. Asialle piti tehdä jotain. Ensiksi se (tai sen sisko) kaatoi kaksi pientä haapaa Pappilanjokeen Ikosen rannasta, mutta Ikosetpa kiskoivat haavat kuivalle maalle. Järeämpää tavaraa tarvitaan! Majava kokeili ensin paksua haapaa pappilan puistosta, mutta saatuaan sen tyven kuorittua huomasi urakan liian isoksi ja valitsi vähän ohuemman. Viikonloppuna aloitettu työ eteni vähitellen. Pappilan väki kävi seuraamassa ja mietti, olikohan majava huomannut, mihin suuntaan haapa oli kallellaan.

Kahden viikon öisen uurastuksen jälkeen varhain perjantaiaamuna viimeinenkin puunsäie oli jyrsitty ja iso haapa putosi kannoltaan. Väärään suuntaanhan se lähti kaatumaan, pikemmin poispäin rannasta. Ja tietysti haapa jäi konkeloon ikipetäjää vasten! Ei edes sen nila tarjoaisi ravintoa talven varalle. Mutta lisää huonoja uutisia: pudotessaan kannoltaan haavan tyvi osui majavan etukäpälään, ja näin majava oli jumissa konkelopuun alla.

Onneksi pappilan väki oli palannut Helsingin matkalta, ja isäntä tuli katsomaan majavan työmaata. Siellä majava yritti rimpuilla irti pinteestään. Eivät tässä pappilan taidot riittäneet, joten isäntä soitti Loikkasen Jannelle, joka hälytti Tolvasen Turan apuun. Moottorisaha soimaan, ja konkelopuu meni pätkiksi. Majavan pinne helpottui, ja se jäi murisemaan tyviparrun taakse. Tura otti askeleen taaksepäin – vaarallinenhan vihainen majava on – ja ajoi sitten moottorisahan pärinällä majavan liikkeelle. Se syöksyi vauhdilla jokeen ja ui jonkin matkan päähän vastarannalle. Miettiiköhän se siellä, minkämoiseen haapaan seuraavaksi kannattaa käydä käsiksi?