Vaahtera

Kaikkesi annoit

Koko kuivan, kuuman kesän 

varjostivat keinua jossa torkuimme,

luimme uneliaina.

Et uupunut helteeseen 

sait kosteuden yö kasteesta.

Ajan tultua täyteen

kun yöt alkoivat pidentyä,

aloit luopua.

Lehtiesi vihreyteen ilmestyi upeaa keltaista 

koko kesän olit kerännyt niihin 

auringon kultahehkua.

 

Haravoin lehtiäsi

jotka tuuli on armotta raastanut,

hajoittanut ympäri pihaa.

Kerään ne runkosi ympärille, kuin seppeleeksi.

Ihmettelen, miten jaksoit

pitää kaikkia niitä oksillasi

jokaista omassa paikassaan.

 

Odotat uutta kevättä

silmut tiukalla 

kuulostelet syksyn tuulia 

ilmojen merkkejä.

Talven kuutamossa

lumiset oksasi kimaltavat 

tuhansin tähdin, 

tuhansin lehdin.

 

Lähde: Liisa Hukkanen, 1999. Teoksessa Liisa Hukkanen ja Maija Kauhanen (2009). Mummoja runottaa: runoja ajasta ja elämästä. Sivu 106.