Vahingossa keksityt

Mari Koistinen: TAMMI, 2025

Katodisäteet oli juuri keksitty 1800-luvun lopulla. Eräs Würtzburgin fysiikan laitoksen professori teki 8.11.1895 kokeita noilla silmälle näkymättömillä säteillä pimeässä huoneessa. Hän oli juuri laittamassa valoja päälle, kun huomasi kauempana huoneessa omituista hohdetta. Bariumplatinasyanidi hohti. Tehtyään lisää kokeita ja keskusteltuaan kollegoidensa kanssa, hän tajusi, että säteille oli hyötykäyttöä. Keksijä nimesi ilmiön X-säteiksi (X-rays), mutta me tunnemme ne paremmin nimellä röntgensäteet. Professori oli Wilhelm Röntgen.

Lääketieteen historiaan on jäänyt myös Alexander Fleming. Hänellä oli laboratoriossaan meneillään bakteeriviljelykoe. Eräs bakteeriviljelmä ei ollut lisääntynytkään muiden tavoin, vaan sinne oli päässyt mukaan jokin home. Fleming ei tuhonnut pieleen mennyttä viljelyerää, vaan kiinnostui siitä enemmän. Mikä esti bakteerien kasvun. Jatkotutkimukset johtivat penisilliinin kehittelyyn ja sitä myöten antibioottien voittokulkuun.

Tarvittiin sammakon reisiä, kun Galvani ja Volta vahingossa keksivät pariston idean. Kolumbus oli vuorenvarma, että hän oli löytänyt lyhyen meritien Intiaan, mutta löysikin ’vain’ Amerikan uudestaan. Arkeologipariskunta Tuija Rankama ja Jarmo Kankaanpää tekivät 2002 Utsjoella löydön, joka uudisti käsityksen pohjoisen jäämeren rannikon asuttamisesta. Kaikille tutun puutarhamansikan kehitykseen liittyy useita onnekkaita sattumia. Maissihiutaleita meillä tuskin olisi, ellei Kellogien taloudessa Battle Creekin kylässä olisi sattunut pieniä kömmähdyksiä, jotka johtivat menestystuotteeseen. Antabus, Viagra ja varfariini edustavat hyvin lääketieteen sattumakeksintöjä varsinaisen tutkimuksen rinnalla. Vielä kirjan houkutuksista mainitsen superliiman, tarranauhan, Post-it laput, sinitarran, kumin vulkanoinnin ja botoxin ’kauneuskäytön’. Erittäin koukuttavaa ja houkuttavaa luettavaa.

Mari Koistinen kirjoittaa sattumankeksinnöistä asiantuntevasti ja miellyttävän kevyesti. Kaikesta näkyy hänen perehtyneisyytensä kuhunkin esille ottamaansa aiheeseen. Kun kirjaa alkaa lukea, sitä on vaikea keskeyttää, koska seuraava vahinkokeksintö odottaa jo viereisellä sivulla. Kirjasta saa hyviä keskustelunaiheita vaikka tietopuolisiin illanistujaisiin. Ennen kaikkea lukijan yleistietous lisääntyy jälleen muutamalla kiinnostavalla nippelitiedolla.

Risto Lindholm, lukija