Varautumista

Kaupallisen TV-median kysymys ”Pitääkö olla huolissaan?” on hyvä kysymys. Etelä-Savossa poliisi tavoitti edellisenä viikonloppuna useita päihtyneitä kuljettajia. Liikenneturvallisuutta vaarannettiin myös huomattavilla ylinopeuksilla ympäri maakuntaa. Savonlinnassa mieshenkilö putosi parvekkeelta viidestä metristä maahan. Juhannuksena Suomessa kuoli yhdeksän henkilöä. 

Onnettomuuksia ja rikoksia tapahtuu. Ne ovat kuitenkin harvinaisia tapahtumia, jos tapahtumien lukumäärä suhteutetaan Suomen tai alueen väkilukuun. Yksittäisen ihmisen kannalta todennäköisyys erilaisille onnettomuuksille on pieni, mutta se ei kuitenkaan ole nolla. Tästä syystä varautuminen on tärkeä kansalaistaito.

Toimeliaiden ihmisten kannattaa noudattaa ohjeita ja laittaa vaikkapa se pyöräilykypärä päähän, vaikka kaatumisen todennäköisyys olisikin omakohtaisena arviona pieni. Onnettomuuksien ja vahinkojen ennaltaehkäisyssä on päästy jo pitkälle, mutta aina on varaa parantaa. Tietoisuus erilaisista riskeistä on parantunut, mutta silti löytyy näitä riskinottajia. 

Suomessa yhteiskunnan perusinfra eli kriittiset toiminnot ovat hyvällä tasolla. Siihenkin voi tulla merkittäviä poikkeamia luonnonilmiöiden, sotatoimien tai sabotaasin seurauksena. Voi olla, että mitään merkittävää ei tapahdu. Voi olla myös niin, että yhtäkkiä sähköt katkeavat ja hanasta ei tulekaan puhdasta vettä. Ilman varautumista ollaankin sitten pulassa ja muiden paremmin varautuneiden avun varassa. Kolmen vuorokauden omavarasuositus on alaraja, jonka puitteissa useimmat häiriöt saadaan korjattua tai apu järjestettyä. Pidempikin omavara on järkevää olla olemassa. 

Erilaisten uhkakuvien tiedostaminen ja niihin varautuminen on yksinkertaisesti järkevää toimintaa. Turhien riskien ottaminen omassa elämässä ei ole lainkaan järkevää kenellekään. Ulkoapäin tuleviin uhkiin emme voi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi, mutta seurauksien kanssa pärjäämiseen voimme vaikuttaa merkittävästi. Rantasalmella varautumiskoulutukseen osallistui vain 15 henkilöä. Pitäisikö olla huolissaan?