Pääkirjoitus 5.2.2025 06:00

Horisontteja

Markku Leskinen

Kansakoulun aikaisesta musiikkikirjasta on jäänyt mieleeni laulu ”Kapteeni katsoi horisonttihin, oli meri mustana, …”. Kapteeni siis tarkkaili merta ja säätä katsomalla kauas. Se, miten kauas hän näki, riippui katselupaikasta. Mitä korkeammalla katsoja on, niin sitä kauemmaksi hän näkee. Veden tai maan tasalla seisova keskipituinen näkee noin 5 km päähän. 

Horisontti saa hyvin erilaisen merkityksen, jos käsitteellä viitataan Edmund Husserlin filosofiaan eli fenomenologiaan, jossa fenomenologisen reduktion tavoitteena on tavoittaa tietoisuuden objektit mahdollisimman puhtaasti. Kun kohteen kaikkia puolia ei voi tavoittaa suoraan, on kyse havainnoijan horisontista. 

Laulun sanoittaja tuskin mietti filosofista merkitystä, mutta tarkemmin ajateltuna kapteenin katseessa ja tulkinnassa voidaan ajatella olevan tämä yksilöllinen horisontti, jonka turvin hän kykeni ennakoimaan myrskyn alkamisen. 

Meillä jokaisella on oma tulkinnallinen horisonttimme, jonka varassa havaitsemme ja tulkitsevamme meitä ympäröivää maailmaa ja sen tapahtumia. Juuri nyt tapahtuu monenmoista, joista tulevat historioitsijat kirjoittavat tulkintojaan. Monia asioita tapahtuu myös Rantasalmella, vaikkakin pienemässä mittakaavassa, ja joihin liittyy useita mahdollisia kertomuksia. Mitä tapahtuu kuntosalille?

Tekee mieli jatkaa horisontin parissa. Voimme ottaa ajallisen horisontin menneeseen ja myös tulevaisuuteen päin. Niiden välissä on tämä hetki, joka kuitenkin heti asettuu osaksi mennyttä aikaa. Rantasalmelaisuuden ymmärtämiseksi on tärkeää nähdä historiallinen horisontti mahdollisimman rikkaasti. Rantasalmelaisuuden rakentamiseksi on kyettävä katsomaan ennakoivasti eteenpäin, kyse on tulevaisuushorisontista. Rantasalmelaiseksi kasvamiseksi tarvitaan elämisen horisonttia, ymmärrystä elää hyvin ja täysipainoisesti tässä hetkessä.