Joka niemessä ja notkossa
Digitaalinen murros on tapahtunut varsin nopeasti. 1980-luvulta alkaen tietokoneet kotikäytössä alkoivat yleistyä ja lankapuhelimista siirryttiin mobiiliverkossa toimiviin kännyköihin. Samoihin aikoihin alkoi internetin kehitys, minkä pyörteissä nyt ihmettelemme tekoälyn kehitystä.
1990-luvulla nostettiin esille digitalisaation ongelmana se, että pääsyssä ja käyttämisessä oli eriarvoisuutta. Alussa huolestuttiin kehittyneiden ja kehittyvien maiden kasvavista eroista, sittemmin alettiin havaita myös eriarvoisuutta informaation saatavuudessa, soveltamisessa ja vastaanottamisessa. Tässä digiajassa pärjäämisessä tarvitaan välineet ja osaaminen niiden käyttöön.
Suomessa nettiyhteyksiä rakennettiin mobiiliverkkoon satsaamalla. Kuituverkon rakentamiseen päästiin muita Pohjoismaita myöhemmin. Ruotsissa monet kunnat ja kaupungit omistavat paikallisverkkoja, jotka ovat niin sanottuja avoimia verkkoja. Niissä kuituja ei ole tarvinnut asentaa montaa kertaa internetpalvelun tarjoamiseksi, mikä on edistänyt kuluttajien kannalta suotuisaa kilpailua. Suomessa on ollut tapana upottaa teiden varsiin omat johtonsa, joten meillä on yleisimpänä suljettujen verkkojen järjestelmä.
Tietoliikenneyhteyksien käyttäjän kannalta tärkeintä on niiden toimintavarmuus ja nopeus. Rantasalmella tuskaillaan monin paikoin heikon kuuluvuuden ja samalla myös hitaiden nettiyhteyksien kanssa. Mobiiliverkko on myös herkkä sääilmiöille ja ulkoiselle häirinnälle. Mobiiliverkon kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa tarvitaan enemmän tukiasemia. Tukiasemia ei kuitenkaan ole vielä riittävästi syrjäseuduilla, joten katvealueet ovat monen riesana.
Digitalisaatio on tuonut meidät tilanteeseen, jossa olemme yhä tiukemmin kiinni tietoverkkojen syövereissä. Maaseuduille olisi eduksi, jos kuituverkkojen tarjoaminen avoimina verkkoina yleistyisi. Verkkoyhteyksien välttämättömyys on samansuuntaista kuin sähkön tuominen taloihin ja mökkeihin. Toteutustapana voi olla valokuitu tai mobiiliverkko, olennaista on, että se toimii riittävän hyvin. Riittävyyden ratkaisee lopulta käyttäjä itse.
