Muodonvaihdoksia ihmettelemässä

Sami Karjalainen: TAMMI, 2025

Karjalainen on tekniikan tohtori, tietokirjailija ja luontovalokuvaaja. Tämä ’Muodonvaihdoksia ihmettelemässä’ oli 2025 ehdolla tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi.

Hyönteismaailmassa vallitsee täydellinen muodonvaihdos suurella osalla hyönteislajeja. Lisäksi on hyönteislajeja, joilla muodonvaihdos on vähittäinen. Karjalainen esittää kirjassaan kuvin ja mukaansatempaavalla kerronnalla, miten aikuinen hyönteinen munii munat sopivaan ympäristöön. Munista kehittyy toukkia, jotka syövät ja kasvavat kunnes koteloituvat muuttuakseen kotelossa aikuiseksi hyönteiseksi, joka sitten putkahtaa kotelosta esiin ja lähtee jatkamaan kiertokulkua luonnossa.

Upea kuvallinen ja sanallinen kerronta alkaa ritari- ja nokkosperhosesta. Muista perhosista mukana ovat mm. tuomenkehrääjäkoi (kietoo tuomet harsomaiseen huntuun), täplätupsukas ja isohangokas. Leppäkertut ovat oma mielenkiintoinen ryhmänsä samoin kuin useat muut kovakuoriaiset kuten käärö- ja kyrmykärsäkkäät, hietakiitäjäiset, kiiltomato ja kielokukko sekä sen lähisukulainen puutarhoissa, liljakukko. Vattukuoriaisen tuntee jokainen vadelmia pensaista syönyt ’inhottavana’ vattumatona.

Muurahaiskorentojen toukkia muurahaisleijonia voi tavata hiekkaisilla alueilla. Ne odottavat kaivamiensa pienten kuoppien pohjalla leukoihinsa muurahaisateriaa. Korentoja edustavat myös aitojokikorento ja harsokorennot. Hirvikärpäsen kehitykseen tutustumisen jälkeen voi tuohonkin riesaan suhtautua hieman vapaammin.

Suomessa on yli 500 ludelajia, joilla, samoin kuin heinäsirkoilla ja hepokateilla, muodonvaihdos on vähittäinen. Näillä munista kuoriutuu jo pieniä luteita, jotka kasvavat kokoa ja luovat useaan kertaan pieneksi käyneen nahkansa. Uusin tulokas Suomen ludelajistoon on upea puna-mustaraitainen karhunputkella viihtyvä pyjamalude. Hyvällä tuurilla sitä saattaisi jo löytyä Pohjois-Savon korkeudelta.

Karjalainen tuo myös esiin sen, miksi ei kaikista munista, toukista ja koteloista tulekaan sitä, mitä niistä pitäisi tulla. Monilla lajeilla on nimittäin loishyönteisiä, jotka kehittyvät isäntäeliössä. Vihollisista selviytymisen keinoista on myös hyvä katsaus. Kirjassa on selvitetty hienosti munien, toukkien ja koteloiden kasvattamista aikuiseksi asti. Siten Karjalainen on saanut hienoja kuvasarjoja kasvun etenemisestä. Pieni on kaunista, ehkä kauhistuttavaakin tarpeeksi suurennettuna.

Risto Lindholm, lukija