Oppivaksi organisaatioksi

Sanotaan, että pitäisi nähdä metsä puilta. Ympäröivä maailma tuntuu monimutkaistuvan, joten olennaisen erottaminen epäolennaisesta on haastavaa. Tavallisessa arkielämässä on tarpeen tehdä yksinkertaistuksia, jotta jotakin tulisi tehdyksi. Uskomukset ja syy- ja seuraussuhteiden yksinkertaistukset, usein jopa luulot, ovat päätöksiemme perusteina. 

Kasvatusalaa opiskelleet ovat todennäköisesti törmänneet ekologiseen systeemiteoriaan ja Bronfenbrennerin nimeen. Hän nimeää neljä systeemitasoa eli mikro-, meso-, ekso- ja makrosysteemit. Mallissa systeemit ovat vuorovaikutuksessa, joten meitä lähellä olevat ympäristöt muovautuvat kauempana olevien systeemien vaikutuksista. 

Käsitteellinen malli kuvaa kuitenkin varsin hatarasti sitä, miten systeemit toimivat. Rantasalmelainen elämä on avoin ja dynaaminen järjestelmä, jossa tapahtumat kietoutuvat ja kutoutuvat “todellisuudeksi”, joka vallitsee Rantasalmella. Siitä, miten meneillään olevat prosessit ottavat syttyä joistakin tai vettyvät joistakin toisista vaikuttavista tekijöistä, onkin jo vaikeaa saada selkoa. Voidaan myös kysyä, että mitkä prosessit ovat tunnistettavissa, mitkä niistä ovat tärkeimmät ja mitkä voivat muuttua. 

Paljon puhuttujen elinvoima, vetovoima ja pitovoima -käsitteiden (EVP-indeksi) takana on lukuisa määrä prosesseja, joista nämä voimat rakentuvat. EVP-käsitteet ovat siis jo itsessään monitahoisia, joten niihin vaikuttaminen yhdellä tai muutamalla reseptillä ei todennäköisesti riitä tuottamaan muutosta. Yhteisöllinen kehittyminen on mahdollista, jos kuntalaiset tahtovat ja sitoutuvat toisintekemiseen. Kunnan tulkitseminen oppivana organisaationa vie näkyyn, jossa visio paremmasta voi johtaa muutokseen. Pitänee siis palata Peter Sengen (1990) esittämiin työkaluihin. 

Senge Peter 1990. The Fifth Discipline.
Doubleday.