Tunnustuksia

Tuntuu hyvältä saada tunnustusta. Sadan vuoden ikään ehtineet sotaveteraani ja lotta saivat ansaitsemansa kiitokset ja onnittelut tekemästään työstä Suomen hyväksi vaikeana sota-aikana. Porosalmella sijaitseva ravintola Solitary arvioitiin Suomen parhaiden ravintoloiden joukkoon. Rantasalmen K-kauppa Hummerin yrittäjät saivat diplomin kannustukseksi hyvästä työstä haastavassa kilpailutilanteessa.

Ei pitäisi unohtaa antaa tunnustusta arjen pienistä teoista. Me ihmiset olemme vahvasti kehuvetoisia, joten hyvä sana tilaisuuden tullen ilahduttaa ja voi pelastaa toisen päivän. Hyvän huomaaminen ja jakaminen ovat taitoja, joita voi oppia kaiken ikää. Myös kiitoksen sanominen on hyvän huomaamista. 

Hyvän näkeminen siellä, missä se asettuu varjoonsa, vaatii sopivaa katsetta. Se voi kuitenkin auttaa toista eteenpäin ja jaksamaan. Mieleen on jäänyt tarina juniorivalmentajasta, joka kannusti jalkapallon pelaajaa huutamalla tälle: ”Loistavaa, melkein syötit”. Hyvä on toisen voimavarojen sanoittamista ääneen. Siihen riittää pienikin ponnistus kohti tavoitteita. 

Tunnustuksen pitää olla aitoa ja tuntua ansaitulta. Aitous liittyy tapaan ja kykyyn olla tunneperäisesti läsnä tilanteessa. Kehuminen tai kiittäminen voi tuntua yllätykselliseltä, jos ei ole kiinnittänyt huomiota omaan onnistumiseen. Juuri tekemisessä onnistuminen kannustaa yrittämään enemmän. Hyvän näkeminen teoissa omassa arjessa tai ammatillisessa tilanteessa on jaksamisen ja hyvinvoinnin polttoainetta. Sitä tarvitsevat kaikki.

Tunnustus on lähemmässä tarkastelussa monitahoinen käsite. Syvästi ja filosofisesti aiheesta kiinnostuneet saattaisivat hyötyä Onni Hirvosen kirjasta ”Tunnustuksen filosofia ja politiikka – Hegelistä nykypäivään”, SKS, 2020. Minua puhutteli aikoinaan myös Insoo Kim Bergin ”Perhekeskeisen työn opas. Käytännön vihjeitä lastensuojeluun”, MLL, 1991.