Vaaranpaikkoja

Friedrich Nietzsche on sanonut:  ”Eläkää vaarallisesti!” Tämä lausahdus kirjassa ”Iloinen tiede” puhutteli minua nuorena opiskelijana. Kyse on elämisen rohkeudesta ja tahdon voimakkuudesta, joita ilman ei tule edistystä. Nietzschen filosofiaa voi lukea monella tapaa ja löytää ei-niin-toivottavia sävyjä. Nietzchenkään suhteen ei pidä hypätä johtopäätökseen liian helposti, vaan uudempi tutkimus saattaa avata uusia näkymiä. 

Kesällä sattuu ja tapahtuu. Olemme saaneet tietää jo parista moottoripyöräonnettomuudesta, joissa on ollut rantasalmelaisia osallisina. Kaikki kaksipyöräiset tulevat liian vaarallisiksi, jos niitä käytetään väärin. Yhdellä renkaalla ajo polkupyörällä, mopolla tai moottoripyörällä on kapinallista sääntöjen rikkomista. Temppuilu julkisen liikenteen seassa on yksinkertaisesti tyhmää. 

Olen itsekin ajanut lapsena ja nuorena polkupyörän eturengas ilmassa. Omaa mopoa minulla ei ollut, mutta pääsin huristelemaan, kun olin serkkujeni luona käymässä. Keski-ikäisenä olen kokeillut muutaman kerran tehokasta moottoripyörää, joten ymmärrän oikein hyvin miksi moottoripyöräily kiehtoo. Eräs viisas poliisi on osuvasti todennut, että aina on ollut nykyajan nuoria. 

Kaikki kasvattajat joutuvat pohtimaan, missä määrin he suojelevat kasvatettaviaan. Oikeastaan kaikkiin uusin tietoihin ja taitoihin liittyy riskinotto, kun niitä opetellaan. Elämän riskien täysi kontrolli on mahdotonta. On hyvä muistaa, että ylisuojelukin opettaa ja voi johtaa opittuun avuttomuuteen. Liika vapauskaan ei ole hyväksi, koska onnettomuuksia ja vahinkoja sattuu. 

Kultainen keskitie on hyvä ohje moneen tilanteeseen. Liika turvallisuushakuisuus elämän pyörteissä voi kuitenkin sammuttaa luovuuden liekkejä. Uutta voi syntyä, kun huomaa kysyä oikeita kysymyksiä. Välillä kannattaa olla hankala ja tehdä oman pään mukaan. Oma henkinen talo kannattaa rakentaa Vesuviuksen rinteille.